Ryhmä Lex on taas mukana edustajistovaaleissa suuremmalla ehdokasmäärällä kuin koskaan aiemmin! Meillä on 75 innokasta ehdokasta, mutta ehdokkaiden lisäksi tarvitsemme runsaasti äänestäjiä äänestämään Ryhmä Lexiä edustajistovaaleissa 1.-6.11. Tutustu vaaliteemoihimme ja käytä ääntäsi sähköisessä äänestyksessä!
Näissä vaaleissa vaadimme lisää panostuksia opiskelijoiden hyvinvointiin, joustavampia opintoja sekä TYYtä lähemmäs jokaista opiskelijaa.
1. Lisää panostusta opiskelijoiden hyvinvointiin
Ryhmä Lex haluaa, että jokainen opiskelija voi hyvin opintojensa aikana. On koko yhteiskunnan etu, että opiskelijat siirtyvät hyvinvoivina työelämään. Edustajistokaudella 2020-2021 aiomme valvoa YTHS-laajennuksen toteutumista paikallisesti sekä mielenterveyspalveluiden riittävyyttä Turussa.
2. Joustavampaa opiskeluja – mahdollistetaan opiskelu kaikissa elämäntilanteissa
Oikeustieteen opiskelijoille, ja monien muidenkin alojen opiskelijoille, on tyypillistä, että työelämään siirrytään jo opintojen aikana. Ryhmä Lex ajaa joustavia opintoja, jotta jokainen voi elämäntilanteestaan huolimatta edetä opinnoissaan. Joustavuus voi tarkoittaa muun muassa sitä, että luentoja voi seurata etänä, tenttejä voi tehdä laajasti Turun ulkopuolellakin ja pakollisia kieliopintoja voi suorittaa intensiivikursseina.
3. TYY lähemmäs opiskelijaa
Tänäkään syksynä suurin osa uusista opiskelijoista ei tiedä, miksi he maksoivat ylioppilaskunnan jäsenmaksun. Ryhmä Lex haluaa tuoda TYYn ja edustajiston toiminnan lähemmäs opiskelijoita. TYY tekee arvokasta edunvalvontatyötä, josta jokaisen opiskelijan pitäisi olla perillä.
LISÄKSI:
Tämän vuoden edustajistovaaliteemojen lisäksi Ryhmä Lex haluaa edelleen edistää vastuullista taloudenpitoa tulevalla edustajistokaudella. Varmistamme, että ylioppilaskunta toimii oikeudellisesti oikein toiminnassaan ja toteuttaa hallinnossaan hyvän hallinnon periaatteita. Ryhmä Lex haluaa varmistaa, että ilmaista oikeudellista neuvontaa tarjoava oikeusaputoimikunta säilyy laadukkaana ja tärkeänä TYYn jäsenpalveluna.
Ennakkoäänestys Euroopan Unionin parlamenttivaaleissa on nyt käynnissä. Suomesta valitaan parlamenttiin 13 europarlamentikkoa eli meppiä. Kyseiset henkilöt yhdessä 738 muun parlamentin jäsenen kanssa edustavat meitä, unionin kansalaisia, seuraavan viiden vuoden ajan. Kuten Suomen eduskunnan, myös parlamentin tehtävänä on säätää lakeja, eli unionin tapauksessa asetuksia, direktiivejä sekä päätöksiä. Lisäksi parlamentilla on erityinen valvontavastuu, eli se valvoo lähes kaikkien unionin toimielinten toimintaa ja huolehtii siitä, että kaikessa unionin toiminnassa noudatetaan demokratiaa.
EU:n suuresta merkityksestä huolimatta äänestysprosentti on parlamenttivaaleissa ollut tasaisen laskeva. Ensimmäisissä parlamenttivaaleissa lähes 62 prosenttia unionin silloisista kansalaisista käytti äänioikeuttaan, vuonna 2014 luvun ollessa kaikkien aikojen alhaisin, ainoastaan 42,61 prosenttia. Alhainen äänestysprosentti puhuttaa aina vaalien alla ja asettaa unionin mielekkyyden kyseenalaiseksi: miten voimme puhua demokraattisesta yhteisöstä, jos alle puolet kansalaisista ylipäätänsä vaivautuvat äänestämään?
Unionin mielekkyydestä puhuttaessa mainitaan usein termi demokratiavaje, joka tarkoittaa nimensä mukaisesti sitä, että unionin toimielimet ja päätöksenteko kärsivät demokratian puutteesta. Kansalaisten katsotaan etääntyneen unionista, minkä lisäksi heidän mahdollisuutensa vaikuttaa sen toimintaan ovat vähäiset. Unioni koetaan etäiseksi, vaikeasti ymmärrettäväksi ja näin ollen helposti myös turhaksi taakaksi. Äänestämättä jättämiselle onkin kaksi pääasiallista syytä: kiinnostuksen puute ja jaloilla äänestäminen. Ensimmäisessä vaihtoehdossa on kyse siitä, että unionin toiminta ei yksinkertaisesti kiinnosta, mistä syystä äänestäminenkään ei houkuttele. Jaloilla äänestämisessä on kyse hieman päinvastaisesta asiasta, eli unionin toiminta kiinnostaa, mutta sen toimivalta kyseenalaistetaan. Äänestämättä jättäminen on tällöin keino protestoida epälegitiimiksi koettua järjestelmää vastaan.
Mielestäni kritiikki unionia kohtaan kumpuaa usein tietämättömyydestä. Olemme onnekas sukupolvi, joka on tottunut unioniin ja sen mukanaan tuomiin asioihin, kuten Schengen-alueeseen ja mahdollisuuteen opiskella ulkomailla. Nämä asiat yhdessä monen muun edun kanssa eivät ole kuitenkaan itsestäänselvyyksiä, eivätkä ne olisi mahdollisia ilman eurooppalaisten valtioiden tiivistä yhteistyötä.
Unionin ja integraation ansiosta Euroopassa ei ole sodittu sitten vuoden 1945. Tämä on pisin rauhanjakso, joka maanosassamme on koskaan vallinnut. EU:n ansioituminen rauhan saralla on huomioitu jopa Nobelin rauhanpalkinnolla, joka myönnettiin unionille vuonna 2012. Vielä 1900-luvun alkupuoliskolla tuskin mikään Euroopan suurvalloista olisi uskonut, että sadan vuoden päästä nämä entiset vihollisvaltiot tekisivät yhteistyötä paitsi turvallisemman Euroopan, myös turvallisemman maailman puolesta. EU onkin tunnettu ihmisoikeuksien puolustaja: unionin perusoikeuskirjan mukaisesti kaikessa unionin toiminnassa tulee kunnioittaa ja edistää unionin kansalaisille myönnettyjä oikeuksia. Näitä oikeuksia ovat muun muassa oikeus koulutukseen, oikeus työnvälityspalveluihin ja syyttömyysolettama. Kuten sanottua, nämä oikeudet ovat meille itsestäänselvyyksiä, mutta esimerkiksi vuonna 2004 unioniin liittyneiden, entisen itäblokin maiden kansalaisille ne eivät sitä varmasti olleet.
Eduistaan huolimatta unionilla, kuten millä tahansa ylikansallisella taholla, on ongelmansa. Olisikin todella sinisilmäistä ajatella, että unionin pitäisi toimia mutkattomasti. Unionin suurimmat ongelmat liittyvät kiistatta talouteen. Vaikka Ison-Britannian poistuminen unionista aiheuttaa päänvaivaa niin komissiolle, lainsäätäjille kuin tavallisille opiskelijoille, on Brexit euroalueen ongelmiin nähden pieni pulma. Yhteisvaluutta on jatkuvan kritiikin kohteena, sillä se heikentää jäsenvaltioiden mahdollisuuksia tehdä korjaustoimia laman aikana. Jos valuutta olisi kansallinen, voisi maan keskuspankki lamatilanteessa laskea korkotasoa, mikä edistäisi talouskasvua. Kun valuutta on yhteinen, on Euroopan keskuspankin asettama korko liian korkea monelle jäsenvaltiolle, kuten Italialle. Valtion ei ole myöskään mahdollisuutta hyödyntää devalvaatiota eli valuutan arvon alentamista suhteessa muihin valuuttoihin viennin kasvattamiseksi. Jäsenvaltioiden olemattomia mahdollisuuksia hyödyntää rahapolitiikan keinoja pidettiin alkujaan yhtenä euron myönteisistä puolista, mutta se on nyt osoittautunut ongelmalliseksi.
Vaikka EU on tunnettu ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja demokratian edistäjä, eivät nämä arvot toteudu unionissakaan täydellisesti. Esimerkkeinä mainittakoon Unkari ja Puola, joiden oikeusvaltioloukkaukset voivat johtaa siihen, että nämä valtiot menettävät unionilta saamansa tukirahat. Todennäköistä kuitenkin on, ettei EU – sen puoleen, kuin mikään muukaan ylikansallinen elin, kuten YK – pysty tehokkaasti torjumaan näiden valtioiden kehitystä kohti epädemokraattisuutta. On mahdollista, että valtiot, jotka eivät noudata unionin keskeisiä arvoja, joutuvat lähtemään unionista. Vaikka tämä puolustaisi unionin periaatteita, tuottaisi se paljon haasteita maanosamme yhtenäisyydelle ja yhteistyölle.
Kuten sanottua, EU:lla on sekä vahvuutensa että heikkoutensa. On täysin oikeutettua olla skeptinen unionia kohtaan. Siinä on omat ongelmansa eikä sen voida väittää tuoneen Euroopalle pelkkää hyvinvointia. Oikeutettua ei kuitenkaan ole jättää äänestämättä sillä nojalla, että EU on rasite tai tuntuu vieraalta. Jos haluat Suomen eroavan unionista, löydät varmasti ehdokkaan, joka on samaa mieltä. Jos jätät äänestämättä, edesautat demokratiavajeen syntymistä ja sitä, että Brysselissä vaikuttavat ihmiset ovat täysin tietämättömiä tavallisten kansalaisten tarpeista. Varmasti ovat, jos tavallinen kansa ei äänestä. Suurin osa meistä ei tule asettumaan parlamenttivaaleissa ehdolle tai muutoinkaan työskentelemään unionissa. Näin ollen, vain äänioikeuttamme käyttämällä voimme varmistaa sen, että olemme kertoneet oman mielipiteemme unionin tulevaisuudesta. Äänestäkäämme siis omannäköisemme unionin puolesta, oli se sitten vahva, heikko tai jotain siltä väliltä.
Alkuun muutama sana teille, joille Turun yliopiston ylioppilaskunnan (TYYn) taloustoimikunta saattaa olla tuntemattomampi elin TYYssä. TYYn taloustoimikunta tai tuttavallisemmin TalTo, koostuu 7 jäsenestä, joista yksi on toimikunnan puheenjohtaja ja yksi varapuheenjohtaja. TalTossa voi myös olla tarkempia vastuualueita kuten esimerkiksi tylkkäri-vastaava, mutta tällä hetkellä toimikunnassamme vastuu tarkemmista osa-alueista on jaettu koko toimikunnan kannettavaksi. Toimikunnan jäsenet ovat tällä toimikaudella eri tiedekunnista ja siten taloustoimikunnassa eri ainejärjestöillä ja yhdistyksillä on hyvät mahdollisuudet saada äänensä kuuluviin. TalTon luottamustoimi on kaksivuotinen ja uusi taloustoimikunta valitaan aina edustajistovaalien jälkeen, TYYn edustajiston päätöksellä. Ensi syksynä on taas vaalit ja siten oiva mahdollisuus hakeutua mukaan sekä TYYn että TalTon toimintaan!
Mitä me siellä taloustoimikunnassa sitten oikein teemme? Meidän pääasiallinen tehtävämme on antaa arvioita ja lausumia TYYn edustajistolle heidän päätöksentekonsa tueksi. Kokoustammekin joka kuukausi aina ennen edustajiston kokousta ja käymme edustajistoasiat läpi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaikki edustajiston käsittelyyn tulevat asiat käyvät ensin myös taloustoimikunnan kokouksessa ja me lausumme niistä edustajistolle, jos koemme ne TYYn talouden kannalta relevanteiksi. Taloustoimikunnalla on myös monipuolinen joukko muita tehtäviä ja toimimme esimerkiksi TYYn omistaman konsernin emoyhtiön Universtaan yhtiökokouksena.
Alkuvuosi taloustoimikunnassa on ollut hyvin vaihteleva sekä käsiteltävien asioiden määrältä että laadulta. Tammikuu on tunnetusti sekä yritysmaailmassa että järjestötoiminnassa hieman hiljaista ja niin se oli TalTossakin. Ensimmäisessä kokouksessa TalTo sai kolme uutta jäsentä ja ensimmäinen kokous menikin mukavasti meitä uusia perehdytettäessä. Tammikuussa oli myös TYYn talousperehdytys, jossa sekä me uudet TalTolaiset että TYYn hallitus pääsimme kuulemaan TYYn pääsihteerin esitystä TYYn taloudesta sekä Universtaan toimitusjohtajalta uunituoreet kuulumiset Unicasta.
Kevätkokouksissa asialistat ovatkin alkaneet jo paisua. Kevään mennessä pidemmälle ja pidemmälle olemme käsitelleet monipuolisesti erilaisia asioita kokouksissamme. Esimerkiksi vuoden 2018 tilinpäätöstä ja toimintakertomusta, mutta myös vuoden 2018 hallituksen tili- ja vastuuvapauden myöntämistä. Lisäksi olemme saaneet kuulla tarkemmin myös TYYn kehitysyhteistyöstä sekä yritysyhteistyön uusista tuulista. TalTon pöydällä on pyörähtänyt kevään aikana myös TYYssä vireillä oleva talousohjausprojekti, jonka tarkoituksena on entisestään parantaa taloudellisen toiminnan kulttuuria TYYssä. Tästä kuitenkin lisää, kun projekti etenee.
Ennen kesää on TalTossa edessä vielä toukokuun kokous sekä Universtaan yhtiökokous, jota odotan itse innolla! Näistä ja muista TalTon kuulumisista kuulette varmasti lisää tulevaisuudessa seuraamalla aktiivisesti sekä Ryhmä Lexin että TYYn someja – So Stay Tuned!
Lämpimin terkuin Aleksi Nikkanen TYYn taloustoimikunnan jäsen aleksi.j.nikkanen@utu.fi
Ensi syksynä valitaan jälleen uusi edustajisto
ylioppilaskuntaan. Se tarkoittaa, että niin rakas Caloniamme kuin sosiaalinen
mediakin tulee olemaan täynnä vaalipöhinää. Me vaalikoordinaattorit haluammekin
herätellä sinua miettimään jo nyt, miksi syksyn vaaleissa kannattaa asettua
ehdolle tai ainakin äänestää hyviä tyyppejä!
Vaikket haluaisikaan olla tulevaisuudessa oman elämäsi Paavo
Väyrynen, edustajistossa oppii paljon juristille tärkeitä taitoja. Kuluvan
kauden edaattorit ovat oppineet perustelemaan mielipiteensä huolellisesti,
puolustamaan sitä täysin vastakkaisilta näkemyksiltä ja tekemään tarvittaessa
kompromisseja. Lisäksi edarissa pääsee tutustumaan muiden tieteenalojen
edustajiin ja laajentamaan näkemyksiään kaikesta maan ja taivaan välillä. Koska
kaikkien yliopisto-opiskelijoiden on toistaiseksi pakko kuulua
ylioppilaskuntaan, on edustajistossa näkyminen ja kuuluminen paras keino
vaikuttaa konkreettisesti siihen, mitä ylioppilaskunta tekee.
Kuvassa iloisia vanhoja ja uusia vaalikoordinaattoreita onnistuneen perehdytyksen ja suunnittelupalaverin jälkeen
Vaaleissa ehdolle asettuminen on naurettavan helppoa – se tapahtuu laittamalla nimensä listaan. Ehdokkaaksi tuleminen ei edellytä mitään ennakkotietoja, pelkästään halua oppia ja tehdä järkeviä päätöksiä koko ylioppilaskunnan kannalta. Edaattorin pesti antaa enemmän kuin ottaa, ja jokainen voi tehdä juuri sen verran kuin haluaa. Jos mikään muu ei inspiroi, edarityö on ainakin mahtava tekosyy istua keskiviikkoisin kokousten jälkeen Proffan kellarissa ”yksillä” ja tutustua mahtaviin kanssaedaattoreihin!
Hei, nimeni on Sofia Engblom ja olen ollut kohta neljä kuukautta TYYn hallituksen jäsen. Hain TYYn hallitukseen aika extempore, vaikka pinnan alla ajatus oli muhinut jo jonkin aikaa. Kriiseilin sitä, että 22-vuotiaana olin eläköitynyt opiskelija-aktiivin elämästä, saavuttanut sen hetkisistä partiopesteistä kaiken mitä halusin saavuttaa ja opintojen puolesta olisin voinut hakea syvärille jo keväällä. Syksyisessä illanvietossa kysyin silloiselta Ryhmä Lexin vararyhmäpuheenjohtajalta: “Mitä tarviis, että pääsis TYYn hallitukseen?”.
Valmistauduin hakuun huolella ja tulin valituksi hallitukseen. TYYn toimisto tuntui heti kotoisalta ja hallituskollegat mahtavilta. Nyt ennen vapun kiireitä on hyvä hetki palata miettimään niitä kysymyksiä, joita pohdin hallitukseen hakiessani ja tähän yhteisöön päästyäni.
TYYn hallitus vuosimallia 2019. Kuvassa vasemmalta oikealle Sini Saarinen, Jeremi Nyyssönen, Ville Keränen, Otto Elomäki, Johanna Pohjonen, Sofia Engblom ja Risto Jokinen. (c Frida Pessi)
Onko ylioppilaskunnalla merkitystä?
TYYn hallitushaun alkaessa en loppujen lopuksi tiennyt kovin paljoa siitä, mitä ylioppilaskunnat ylipäänsä tekevät. Silloin ja alkuvuodesta pohdinkin paljon sitä, mikä on ylioppilaskunnan merkitys. Nyt voin jo sanoa varmasti, että ylioppilaskunnalla on suuri merkitys, ja se merkitys on kaikkein näkyvin juuri edunvalvonnan puolella. Ylioppilaskunta tuo opiskelijoiden äänen esiin tasolla, jolle opiskelijoiden äänet eivät ilman järjestäytymistä kuuluisi. Omalla sektorillani eli kansainvälisten asioiden sektorilla olemme tänä vuonna tehneet edunvalvontaa kv-asumiseen liittyen ja EU- ja ETA-maiden ulkopuolisten opiskelijoiden lukuvuosimaksuihin liittyen. Jos me emme tekisi tätä edunvalvontaa, kuka tekisi?
Ylioppilaskunnalla on lisäksi mielestäni suuri merkitys opiskelijayhteisöön. Suomalainen opiskelijaelämä perustuu pitkälti opiskelijajärjestötoimintaan. Parasta opiskelijaelämässä onkin monesti oman järjestön yhteisöön kuuluminen. Kaikkien TYYn jäsenten ei siis tarvitse tuntea läpikotaisin TYYtä, vaan me voimme tukea yksittäistä opiskelijaa tukemalla hänen omaa yhteisöään. TYYn asiantuntijat tukevat opiskelijoita ja järjestöjä omalla asiantuntija-alallaan ja meillä on myös tehtäväänsä koulutetut häirintäyhdyshenkilöt sekä oikeudellisia palveluita jäsenille.
Onko hallitusvuosi “sen arvoista”?
Tässä vaiheessa vuotta voin sanoa rehellisesti, että on. Yksi suuri syy, miksi hain nimenomaan ylioppilaskunnan hallitukseen oli se, että halusin päästä ryhmään, jonka jäsenet ovat erilaisia ja eri taustoista kuin minä. Tottakai meillä on paljon yhteistä, olemme kaikki yliopisto-opiskelijoita ja kaikki tavallamme aktiiveja. Meillä on kuitenkin kaikilla eri koulutusala, toisin kuin ainejärjestötoiminnassa. Partiossa johtamiani ryhmiä yhdisti taas selkeä sama arvopohja.On ollut todella antoisaa tutustua uusin ihmisiin ja päästä tekemään minulle ihan uusia asioita uudessa porukassa. Hallituskavereiden lisäksi TYYn toimistolla on asiantuntijoita, ja on ollut hienoa päästä työskentelemään yhdessä asiantuntijaparin kanssa.
Lisäksi vastaus edelliseen kysymykseen, eli merkityksellisyyteen, vastaa myös tähän. Kun hoidettavat tehtävät ovat merkityksellisiä, on ajan käyttäminen tehtävään sen arvoista. Usein asiat ovat jo valmiiksi tosi hyvin tai joidenkin asioiden muuttaminen saattaa kestää vuosia. Olen kuitenkin tehtävässäni päässyt tekemään riittävästi myös konkreettisia asioita ja ongelman ratkaisua, jolloin merkityksellisyys tekemisessä on säilynyt.
Mitä ylioppilaskunta oikeasti tekee?
Ylioppilaskunta on juridisesti mielenkiintoinen elin. Se ei ole yhdistys vaan lain määrämä yhteisö, jolla on laissa määrättyjä edunvalvonta- ja hallintotehtäviä. Oikkareille kirjoitettaessa en voi vastustaa viittamista lakiin. Yliopistolain 46 § mukaan:
“Ylioppilaskunnan tarkoituksena on olla jäsentensä yhdyssiteenä ja edistää heidän yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja henkisiä sekä opiskeluun ja opiskelijan asemaan yhteiskunnassa liittyviä pyrkimyksiä.”
Olen itse alkanut ajatella ylioppilaskuntaa enemmän opiskelijoiden ammattiliittona kuin opiskelijajärjestönä. Samalla tavalla kuin vaikkapa Lakimiesliitolla, meillä on työntekijöitä, luottamushenkilöitä, valiokuntia (TYYn siivet) ja jäseniä. TYY on demokraattinen yhteisö, jonka mielipide on vaaleilla valitun edustajiston mielipide.
Juridiikka sikseen, mitä TYY siis oikeasti tekee? Minulla on sektoreina kansainvälisyys, ympäristö, kehitysyhteistyö, yhdenvertaisuus ja vapaaehtoiset. Mainitsen tässä pari esimerkkiä siitä, mitä itse olen tehnyt näiden neljän kuukauden aikana. Olen järjestänyt opiskelijoiden ilmastolakkoa yhdessä aktiivisten opiskelijoiden kanssa, kokoustanut TYYn siipien kanssa ja auttanut siipiä edistämään TYYlle tärkeitä teemoja yliopistoyhteisössä. Olen kysellyt rehtorilta yliopiston hiilineutraaliuuteen pyrkimisen etenemisestä ja kehittänyt TYYn kaksikielistä viestintää. Muut hallituksen jäsenet ovat tehneet omilla sektoreillaan koulutus- ja sosiaalipolitiikkaa, kuntavaikuttamista, opiskelijakulttuuria, yritysyhteistyötä sekä tukeneet järjestöjä ja kehittäneet koulutuksia.
Kuvassa kirjoittaja itse! (c Frida Pessi)
….
Nämä kysymykset saattavat olla sellaisia, että ne ovat pohdituttaneet minun lisäkseni myös muita opiskelijoita. Ainakin itse olen ollut tyytyväinen näihin vastauksiin, joita olen TYYn hallituksessa kysymyksiin löytänyt. Minusta on ehdottoman tärkeää, että jokainen löytää opiskeluaikanansa yhteisön, johon voi kuulua. Yhteenkuuluvuus syntyy mielestäni yhteisistä arvoista ja kokemuksista. Yhteenkuuluvuutta pitää voida tuntea niin aktiivin kuin rivijäsenenkin.
TYYn edustajistovaalit pidetään syksyllä. Äänestämällä rivijäsen pääsee vaikuttamaan edustajistoon ja edaattorit ja varaedaattorit vaikuttavat TYYn näkemyksiin opiskelijaa koskevista asioista. TYYn hallituslaisena pääsee toteuttamaan näitä näkemyksiä. Tähän mennessä se on ollut palkitsevaa ja merkityksellistä hommaa, ja uskon vastaavani kysymykseen samalla tavalla myös vuoden lopussa.
Ryhmä Lex 